Vaikka vietin aiemmista kokemuksista viisastuneena vuodenvaihteen pääkaupungin sijasta Etelä-Saksassa, ei jälkipyykistä ole vielä nyt viikkoa myöhemminkään toivuttu. Sosiaalinen media pullisteli vuodenvaihteessa “Battle of Berlin”-videoista, joissa maailmansotaan viitaten on jaettu kuvastoa ilotulitteiden holtittomasta käytöstä, virkavallan väliintuloista ja palavista autoista ja asunnoista. Tämä siitäkin huolimatta, että tänä vuonna Berliini laittoi kaduille yli 3200 poliisia ja 1600 palokuntalaista ja asetti osia kaupungista ilotulitekiellon alaiseksi. Yli 430 pidätettiin, ja erilaisia ilotulitteita takavarikoitiin yli 300 000 kpl.
Vuodenvaihteeseen osui myös aktivistijoukon isku korkeajännitekeskukseen, joka katkaisi sähköt Berliinin eteläosasta yli 50 000 taloudelta. Sosiaalinen media täyttyi nyt ilotulitevideoiden sijasta apokalyptisilta näyttävistä videoista, joissa poliisiautot ajavat hitaasti hälytysvalot päällä taajamissa säkkipimeillä, lumisateisilla kaduilla ja kuuluttavat ihmisille ohjeita puhelimien lataamisesta ja lämpimänä pysymisestä. Sähkökatko kesti osassa Zehlendorfia pahimmillaan viisi päivää.
Yliopistoarki on kuitenkin tässä Zehlendorfin kupeessa alkamassa normaalisti kaiken keskellä. Lukukausi päättyy saksalaisittain vasta helmikuun tienoilla, joten syksyllä alkaneet kurssit jatkuvat nyt pienen tauon jälkeen. Saksan kielen kurssi ansaitsee erityismaininnan: katsoin juuri päivän ohjelmaa, ja se käsittelee — tietysti — Berliinin ilotulitekieltoja. Kurssin aiheet ovat aina vahvasti tässä hetkessä kiinni ja sisältö neljä tuntia tiukkaa tykitystä. Olen kurssitasolla B2.1, ja kielioppi on paikoin niin mutkikasta, että myös natiivit ystäväni ovat raapineet päätään tehtävien äärellä.
Viikoittaiset toimittajaluennot ovat myös olleet erinomaisia. Käsittelyssä on ollut mm. poliisien vallankäyttö ja medianhallinta, deep faket, disinformaatio ja vaurauteen liittyvät keskustelut eri maiden sosiaalisessa mediassa. Lisäksi toimittajakollegojeni projekteja on ollut ilo seurata. Australialaisen kollegani tutkimus podcastien äänimaailmoista sivuaa sen verran omaa väitöstutkimustani podcastien yhteisöistä, että yliopisto pyysi meitä vetämään keväällä “Podcast & Radio Intensive course”-nimellä menevän kurssikokonaisuuden. Kerron keväällä sitten tarkemmin kuulumisista luentopöydän toiselta puolelta.
Perheeni saapui nyt vuodenvaiheessa myös Berliiniin, ja jälkikasvun ensimmäiset päivät saksalaisessa koulussa ovat olleet hiukan kulttuurishokkien sävyttämiä. S-Bahnissa vanhempi nainen ihmetteli, miksi puolisoni ja minä seisoimme ja lapset istuivat — eikä toisinpäin. Eikö lapsilla ole tapoja? Selitin, että poikien ensimmäinen päivä berliiniläisessä koulussa oli juuri päättynyt. “Tulivatko he Berliiniin kouluun? Suomesta?!” Syy istumiselle oli kuulemma riittävän hyvä.
Ohessa myös muutama kuva menneiltä viikoilta. Hankin opiskelijoiden museokortin, ja tarkoitus olisi kiertää kevään aikana kaikki kaupungin museot. Koitan myös pitää kiinni sunnuntain talviuintitraditiosta Wannseellä, toki ilman saunaa, sillä se ei ilmeisesti tähän kokemukseen saksalaisittain kuulu.
