Nina Svahn osallistui syksyllä 2025 World Press Instituten (WPI) järjestämään yhdeksän viikkoa kestävään toimittajaohjelmaan Yhdysvalloissa.
Yhdeksän stipendiaattia, yhdeksän osavaltiota, yhdeksän viikkoa.
Osallistuin syksyllä 2025 World Press Instituten (WPI) kansainväliseen toimittajaohjelmaan Yhdysvalloissa. Ohjelma on kattava läpileikkaus Yhdysvaltain politiikkaa, taloutta, kulttuuria, ihmisiä ja maisemia. Se on myös yhdeksän viikon ihmiskoe – siitä lopuksi.
Suomesta katsottuna Yhdysvaltoja leimaa polarisoituminen ja riitely. Uutistoimistojen välittämä materiaali keskittyy ymmärrettävästi pääkaupungin politiikkaan sekä presidentin toimintaan.
Juuri siksi oli erityisen antoisaa voida viettää aikaa ja vaihtaa ajatuksia tavallisten amerikkalaisten kanssa, kaukana Washingtonista.
Yhdeksän viikon toimittajaohjelma käynnistyi WPI:n kotiosavaltiosta, Minnesotasta. Mediatalovierailujen sekä yliopistoluentojen lisäksi matkustimme Pohjois-Minnesotaan Grand Marais’n pikkukaupunkiin, aivan Kanadan rajalle.
1 500 asukkaan Grand Marais on päinvastainen kupla kuin Washington D.C. Asuin vajaan viikon kylän hammaslääkäriperheen kotona. Nopeasti kävi ilmi, että siellä kyllä tiedetään, mitä pääkaupungin politiikassa tapahtuu, mutta arkielämään sillä ei perheen mukaan ole vaikutusta.
Grand Marais’ssa korostui poliittisen riitelyn vastakohta: amerikkalaiset yhä välittävät naapureistaan ja vapaaehtoistyö on voimissaan. Vierailumme sujuvuudesta huolehtivat lukuisat vapaaehtoiset, oli kyse sitten kuljetuksista, pyyhkeen lainaamisesta saunareissulle tai nyyttikesteinä järjestetystä illallisesta.
Pienissä yhteisöissä vapaaehtoistyö on välttämätöntä, kertoi Grand Marais’n hammaslääkäri Alyssa Hedstrom. Hänen mukaansa poliittiset näkemykset jätetään omaan arvoonsa, kun asukkaat esimerkiksi osallistuvat vapaaehtoistyöhön koululla. Koulut, kirkot, kerhot, ikääntyneiden tukeminen ja jopa tienvarsien siivous – kaikki perustuvat vapaaehtoisuuteen ja yhdessä tekemiseen, Hedstrom kertoi.
Yhdysvaltain väestönlaskentaviraston (U. S. Census Bureau) mukaan arviolta yli 137 miljoonaa amerikkalaista eli yli puolet täysi-ikäisistä avitti jollain tavoin naapuriaan vuonna 2023. Luku on noussut koronapandemiaa edeltävästä ajasta.
Amerikkalainen ajatus antaa takaisin yhteisölleen näkyi myös, kun kongressi leikkasi rahoituksen julkisilta yleisradioyhtiöiltä. Monet mediayhtiöt käynnistivät tehostetun varainkeruun ja yleisön lahjoitukset, ainakin hetkellisesti, kasvoivat.
Yhdeksän viikon aikana näin useissa eri osavaltioissa, kuinka kansalaisjärjestöt ylläpitävät yhteiskuntaa. Huonompiosaisille koululaisille on tarjolla tarinatyöpajoja San Franciscossa. Chicagossa kansalaisjärjestön vapaaehtoiset kitkevät aseväkivaltaa suurkaupungin kaduilta. Minneapoliksessa puolestaan entisiä vankeja autetaan takaisin yhteiskunnan arkeen työllistämällä heitä lounasravintolaan.
Meillä journalisteilla on tässä tärkeä rooli. Nämä ovat ihmisiä ja tarinoita, joita meidän pitäisi pystyä paremmin välittämään omille yleisöillemme.
On etuoikeus, että Helsingin Sanomain Säätiön ja World Press Insituten kaltaiset tahot sekä näiden taustajoukot näkevät merkityksellisenä rahoittaa toimittajaohjelman kaltaista kokemusta journalisteille.
WPI:n 60-vuotinen historia näkyy siinä, miten ovet Yhdysvalloissa avautuvat. Vierailimme lukemattomissa mediataloissa eri osavaltioissa. Meitä ei kohdeltu luokkaretkeläisinä, joille olisi vain nopeasti raotettu uutishuoneen ovea. Päinvastoin.
Kollegat ja päätoimittajat, kuten The New York Timesin Joseph Kahn ja Marc Lacey, antoivat aikaansa sekä halusivat kuunnella ja keskustella uutistyöstä sekä esimerkiksi tekoälyn käyttöön liittyvistä haasteista. Sama toistui myös muissa vierailukohteissamme: Star Tribune, CBS, Politico, Axios, The Washington Post, uutistoimisto AP, NBC Universal ja Texas Tribune, muutamia mainitakseni.
Kaiken kaikkiaan tapaamisia oli yhdeksän viikon aikana toistasataa. Käsin kirjoittamiani muistiinpanoja kertyi lähes kahden muistikirjan verran. Asiantuntemustaan jakoivat myös professorit, diplomaatit, tietokirjailijat ja luennoitsijat. Itselleni mieleenpainuvaa oli opiskella päivä Stanfordin yliopistossa, Kaliforniassa.
Toimittajaohjelmaan kuului lisäksi osallistumista julkisiin paneelikeskusteluihin, englanninkielisten blogien kirjoittamista sekä puheen pitäminen.
Tämä stipendi WPI:n toimittajaohjelmaan oli minulle erityisen merkityksellinen. Uskon elinikäiseen oppimiseen ja haluan kehittää ammatillista osaamistani edelleen. Kestää vielä hetken, että pystyn jäsentämään kaiken syksyn aikana nähdyn ja koetun.
Sitten vielä siitä ihmiskokeesta.
WPI:n toimittajaohjelma on tiivistahtinen. Käytännössä kaikki yhdeksän toimittajaa ovat yhdessä aamusta iltaan, yhdeksän viikon ajan. Jokaisella on oma kulttuurinsa, luonteensa ja tapansa.
Syksyllä 2025 kanssani ohjelmaan osallistuivat toimittajat Kanadasta, Argentiinasta, Keniasta, Namibiasta, Egyptistä, Indonesiasta, Bulgariasta ja Italiasta. Ryhmää yhdistää se, että kaikki ovat omassa työssään ammattilaisia.
Mutta jokainen on myös oma persoonansa. Joku tykkää puhua puhelimessa kaiket yöt, toinen jättää astiat ja vaatteet levälleen, kolmas ei ole koskaan ajoissa. Tätä kaikkea pitää osata sietää. Korvatulpat ja unimaski olivat korvaamattomat, kun kaupunki ja hotellikämppis vaihtuivat viikoittain.
Eroavaisuuksista huolimatta enemmän oli yhteistä hauskanpitoa: epävireistä karaokea Austinissa, päiväretki jäätikölle Alaskassa, stand upia New Yorkissa, NHL-jääkiekkoa Washingtonissa, Halloween-juhlat Minneapoliksessa.
World Press Instituten toimittajaohjelma on ainutlaatuinen tapa sukeltaa pintaa syvemmälle Yhdysvalloissa. Uskon, että se edesauttaa työssään jokaista, joka kotimaassaan raportoi Yhdysvaltain asioista uutisdeskistä käsin.
Syksyllä 2025 WPI:n toimittajaohjelma vieraili seuraavissa paikoissa: Minneapolis/ St. Paul (Minnesota), Grand Marais (Minnesota), Muscatine (Iowa), Chicago (Illinois), San Francisco (Kalifornia), Phoenix (Arizona), Anchorage (Alaska), Washington D.C., New York (NY), Austin (Texas).