Kategoria: Ajankohtaista

Wilson Centerin stipendihakuun tuli 45 korkeatasoista hakemusta ja 8 stipendiä myönnettiin stipendihankkeen johtoryhmän päätöksellä 14.3.2017. Stipendiapuraha myönnetään kolmen kuukauden työskentelyä varten Woodrow Wilson Centerissä Washington DC:ssä.

Valitut stipendiaatit ovat:

  • Jukka Niva, Yleisradio (Helsingin Sanomain Säätiö)
  • Katja Lehtisaari, Helsingin yliopisto (Helsingin Sanomain Säätiö)
  • Pasi Kuoppamäki, Danske Bank (Jenny ja Antti Wihurin rahasto)
  • Sami Lahdensuo, CMI (Jenny ja Antti Wihurin rahasto)
  • Olli-Matti Mikkola, Puolustusvoimat (Saara och Björn Wahlroos´ Stiftelse)
  • Jarkko Vesikansa (Saara och Björn Wahlroos´ Stiftelse)
  • Emilie Gardberg, Turun Filharmonia (Ella och Georg Ehrnrooths Stiftelse)
  • Hiski Haukkala, Tasavallan Presidentin kanslia (Ella och Georg Ehrnrooths Stiftelse)

Maanantaina 12.6. pidettiin Päivälehden museossa info-tilaisuus stipendiapurahan saajille. Vuoden 2014 stipendiaatti Eeva Ahdekivi kertoi kokemuksistaan ja antoi käytännön vinkkejä lähtijöille.

Lue lisää

Torstaina 18.5. vietettiin alumni-iltaa, jossa toimittajastipendiaatit tapasivat toisiaan. Uusia stipendiaatteja on valittu kymmenen, heistä seitsemän  aloittaa vuoden kestävän opiskelunsa syksyllä ja kolme osallistuu tutkivan journalismin kolmeviikkoiseen kesäkurssiin New Yorkissa.

Vuosina 2006–2017 on valittu 120 suomalaista toimittajaa saamaan lisäoppia ulkomaisista huippuyliopistoista. Rahaa toimittajastipendiaattiohjelmiin säätiö on käyttänyt yli 4,3 miljoonaa euroa.

Lue lisää

Teksti: Ulla Koski | Kuvat ja videot: Ida Pimenoff

Kevään viimeisessä MediaMaanantai-illassa keskusteltiin rikoksista, niiden uutisoinnista ja rikoksiin ja väkivaltaan liittyvistä peloista. Illan alustajina olivat kriminologian professori Janne Kivivuori Helsingin yliopistosta, ylikomisario Jari Taponen Helsingin poliisista ja oikeustoimittaja Susanna Reinhoth Helsingin Sanomista.

Professori Janne Kivivuori, ylikomisario Jari Taponen ja toimittaja Susanna Reinboth.

Vaikka väkivaltarikosten määrä maassamme on vähentynyt ja on tällä hetkellä modernin tilastointihistorian matalin, pelko rikoksia kohtaan ei vähene.  Naiset pelkäävät miehiä enemmän ja eniten he pelkäävät tuntemattomia henkilöitä. Susanna Reinboth huomautti, että tilastojen  valossa miesten tulisi pelätä naisia enemmän – he kun joutuvat väkivallan kohteeksi naisia useammin. Reinboth myös pohti fiktiivisten rikossarjojen vaikutusta pelon tunteeseen ja piti niitä mahdollisesti suurempana syynä pelkoon kuin oikeista rikoksista raportointia. Hän myös peräänkuulutti yhteiskuntaan laajempaa keskustelua poliisin ja median suhteista.

Toimittaja Susanna Reinboth.

Pelko on kuitenkin todellinen tunne eikä sen kokemusta tule aliarvioida, totesi professori Janne Kivivuori. Kivivuori on työryhmineen aloittamassa Helsingin Sanomain Säätiön tuella tutkimusta kansalaisten väkivallan kokemuksesta ja siitä, mistä he saavat tietonsa rikoksista. Sosiaalinen  media on noussut merkittäväksi tiedontuottajaksi, ja siellä leviävät kuvaukset yksittäisistä väkivaltatapauksista voivat herättää voimakastakin pelkoa.

Professori Janne Kivivuori.

Ylikomisario Jari Taponen totesi, että viranomaistiedotus rikoksista on lisääntynyt viimeisen 20 vuoden aikana ja näin kansalaiset saavat entistä enemmän tietoa rikoksista. Esiin on noussut myös uusia pelonaiheita kuten terrorismi.

Ylikomisario Jari Taponen.

Kysymykseen, ketä pitäisi pelätä, antoi oman vastauksensa Ilta-Sanomien pitkäaikainen, eläkkeellä oleva rikostoimittaja Hannes Markkula: itsetuhoisia ihmisiä, jotka vievät mukanaan muita esimerkiksi  ajamalla liikenteessä päin vastaantulevia sekä nuoria, juopuneita naisia, joiden tekemät rikokset ovat kasvussa.

Lue lisää

UNESCO on perustanut World Press Freedom Day -tapahtumaan nyt jo seitsemänä vuonna kansainvälisen Youth Newsroomin, joka raportoi tapahtumasta ja lehdistönvapaudesta eri näkökulmista.

Viime vuonna Suomen Youth Newsroomissa isäntäkouluna olleen Haaga-Helian toimittajaopiskelijoita kutsuttiin mukaan tämän vuoden Newsroomiin. Muut maat tänä vuonna Suomen ja Indonesian lisäksi ovat Marokko, Malesia, Algeria, Palestiina. Osanottajat ovat nuoria toimittajia ja alalle juuri valmistuvia.

Helsingin Sanomain Säätiö rahoitti kuuden Haaga-Helian opiskelijan ja kahden ohjaajan matkan Jakartaan. Videotervehdyksessään he ja isäntämaan Indonesian nuoret toimittajat kertovat, miksi he haluavat tehdä journalismia ja millaisiin lehdistönvapauden rajoihin he ovat jo törmänneet.

Lue lisää

Teksti: Ulla Koski | Kuvat ja videot: Ida Pimenoff

Helsingin Sanomain Säätiö järjesti yhdessä kansainvälisen lehdistöinstituutin IPI:n kanssa keskustelutilaisuuden Pietarin sananvapaustilanteesta. Suosittuun MediaMaanatai-sarjaan kuuluneessa paneelissa keskustelivat politiikan toimittaja Artem Filatov  Eho Moskvy -radioasemalta, tutkiva journalisti Irina Pankratova Delovoi Peterburg -lehdestä, Ilta-Sanomien Venäjä-toimittaja Arja Paananen, tutkija Dmitry Yagodin Tampereen yliopistosta sekä pitkän linjan Venäjä-tuntija, toimittaja Malcolm Dixelius Ruotsista. Keskustelua johdatteli Helsingin Sanomien toimittaja Kari Huhta.

Artem Filatov kertoi, että Pietarissa on vain valtiollinen televisiokanava, eikä yhtään riippumatonta tv-kanavaa. Muita riippumattomia medioita – lehtiä, radiokanavia ja nettijulkaisuja – on kaiken kaikkiaan alle kymmenen. Näiden medioiden julkaisemat paljastukset mm. korruptiosta eivät yleensä johda mihinkään, sanoi Filatov.

Irina Pankratova totesi, että Pietarissa toimittajiin harvoin kohdistuu suoranaisia uhkauksia. Painostus on hienovaraisempaa, mutta tehokasta. Oikeusjutut riippumatonta mediaa kohtaan voivat tulla niin kalliiksi, että ne vievät medioiden toimintamahdollisuudet. Trollauksella heikennetään yleisön luottamusta.

Venäjällä on paljon hyviä toimittajia, sanoi Malcolm Dixelius.  Hän näki ongelman mediataloissa ja niiden johdon haluttomuudessa ottaa riskejä. Dixelius on suosittu kommentaattori venäläismediassa, mutta hän sanoi joutuneensa rajoittamaan lausuntojen antamista väärintulkintojen ja suoranaisten vääristelyjen takia.

Tutkijan näkökulman paneeliin tuonut Dmitry Yagodin kertoi, että 70 % venäläisistä käyttää internetiä. Erityisesti nuoret ovat netin käyttäjiä ja saavat uutisensa sitä kautta. Yagodinin mukaan on kaksi keinoa vaikuttaa Pietarin ja yleensä Venäjän sananvapaustilanteeseen: kansainvälinen mediahuomio toimittajien tai aktivistien jouduttua epäasiallisen kohtelun kohteeksi ja omien päättäjien painostaminen ottamaan kantaa Venäjän tilanteeseen.

Yagodin Dmitry ja Irina Pankratova.

Vuodesta 1990 itänaapurissa toimittajana työskennellyt Arja Paananen kertoi, kuinka suhtautuminen toimittajiin on muuttunut vuosikymmenten aikana. 1990-luvulla toimittajat pääsivät vapaasti tutustumaan maahan ja jopa lähestymään spontaanisti kysymyksin presidenttiä. Presidentti Putinin tultua valtaan kaikki muuttui: ulkomaisia toimittajia kohdellaan epäluuloisesti, jopa mahdollisina vakoojina eikä heillä ole pääsyä presidentin tai muiden korkeassa asemassa olevien päättäjien luokse. Paananen kertoi kohtaamastaan vihapuheesta ja vääristä syytöksistä. Samalla hän totesi, että paras tapa suojautua kiusanteolta on tehdä työnsä äärimmäisen huolellisesti ja hyvin.

Arja Paananen ja Malcolm Dixelius.

Illan tilaisuutta varjostivat Pietarin metrossa iltapäivällä tapahtuneet pommi-iskut. Mitä nyt tapahtuu, kysyi Kari Huhta. Panelistit olivat sitä mieltä, että lainsäädäntöä kiristetään ja kontrolli lisääntyy. Toisaalta he olivat luottavaisia tulevaisuuden suhteen. Kun valta vaihtuu ja nykynuoret kasvavat aikuisiksi, Venäjällekin tulee demokratia, Artem Filatov sanoi. Se ei kuitenkaan tapahdu ihan lähitulevaisuudessa.

 

 

Lue lisää

Teksti: Ulla Koski | Kuvat ja videot: Ida Pimenoff

Päivälehden museossa MediaMaanantain tilaisuudessa 13.3. keskusteltiin faktantarkistuksesta ja valemedioista. Keskustelemassa olivat Faktabaarin vastaava toimittaja Tuomas Muraja, Tampereen yliopiston tutkija Elina Noppari, Ilkan ja Pohjalaisen verkkotoimituksen esimies Juha Vainio ja Valheenpaljastaja-juttusarjaa kirjoittava toimittaja Johanna Vehkoo, joka myös veti keskustelua.

Tutkija Elina Noppari aloitti tilaisuuden alustuksella, jossa hän pohti terminologiaa. Tulisiko puhua valemediasta vai vastamediasta – hän itse käyttää sanaa vastamedia. Tampereen yliopisto on haastatellut vaihtoehtoisten medioiden käyttäjiä, ja niiden perusteella lukijoiden ja lukemistapojen kirjo on erittäin suuri ja yhteisiä nimittäjiä ovat aktiivinen median käyttö ja valtavirrasta poikkeava kriittinen asenne. Jutuista poimitaan itseään kiinnostavat seikat ja muu jätetään huomioimatta. Luetuimmat aiheet ovat turvapaikanhakijoihin ja pakolaiskriisiin liittyvät jutut sekä rikosjutut. Sosiaalinen media jakelukanavana on ylivoimainen perinteiseen mediaan verrattuna. Elina Noppari kuitenkin peräänkuuluttaa vastakkainasettelun sijaan vuoropuhelua kaikkien mediankäyttäjien kesken.

Tuomas Muraja totesi, että faktantarkistus on täysin mekaanista työtä. Esitetyt väitteet tarkistetaan vähintään kahdesta eri lähteestä. Prosessissa tarkistetaan vain faktat, muuhun journalistiseen sisältöön ei oteta kantaan, se on toimittajien työtä. Suomalaisissa mediataloissa ei ole erillisiä faktantarkistajia, mutta esimerkiksi Der Spiegel-lehdessä työskentelee 70 faktantarkistajaa omana osastonaan.

Kolmanneksi kuultiin Juha Vainion puheenvuoro, jossa hän kertoi mm. MV-lehteä koskevasta jutustaan, jolla hän voitti vuoden parhaan uutisjutun palkinnon Sanomalehtien liiton kilpailussa 2016. Valemedialle on tyypillistä, että aina osa jutusta on totta. Vainio puhui myös siitä, kuinka ongelmallista jutun kirjoittaminen valemediasta on, koska ne elävät huomiosta. Valemedian juttuja ei pitäisi toistaa tai levittää sellaisenaan, vaan havainnoida ja miettiä, onko uutisella yhteiskunnallista merkitystä. Valemedioista julkaistusta jutusta pitäisi olla enemmän hyötyä kuin haittaa – usein perinteisissä medioissa on annettu liian helposti näkyvyyttä valheellisille jutuille.

Alustuksia seuranneessa keskustelussa pohdittiin mm. toimitusten niukentuneiden resurssien vaikutusta virheellisen tiedon yleisyyteen. Panelistit muistuttivat myös, että kansalaisilta vaaditaan yhä enemmän medialukutaitoa. Lisäksi he peräänkuuluttivat huolellisuutta verkossa julkaistujen juttujen jakamisessa.

Tilaisuuden avannut yliasiamies Ulla Koski sanoi, että ilman korkealaatuista, faktoihin perustuvaa ja ammattitaitoisesti tehtyä journalismia kansalaiset eivät voi muodostaa punnittuja ja perusteltuja mielipiteitä toimintansa – kuten äänestämisen tai muun kansalaisaktiivisuuden – pohjaksi. Helsingin Sanomain Säätiön tehtävänä on tukea laatujournalismia ja suomalaista mediaa. Tämä on samalla työtä demokratian puolesta, totesi Koski.

Lue lisää

Teksti: Ulla Koski

Vuoden toisessa MediaMaanantaissa 6.2. puhuttiin uskontojen käsittelystä mediassa. Kaksituntisessa keskustelussa olivat mukana islamin opettaja Suaad Onniselkä, Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja Jaakko Heinimäki, tutkija Johanna Sumiala ja toimittaja Katja Kuokkanen.

Jaakko Heinimäki totesi kirkon kustantaman lehden tekevän journalismia vähän samaan tapaan kuin poliittisten puolueiden lehtien, olevan kirkon asialla. Heinimäen mielestä uskontoja yhdistävä tekijöitä on enemmän kuin niitä erottavia. Hänellä olikin radikaali ehdotus: Suomeen kannattaisi perustaa kauppakeskusten tapaan toimiva Jumallandia, jossa ihmiset voisivat lähestyä samassa paikassa kaikkia maailman uskontoja edustavia tahoja.

Suomessa on noin 100 000 muslimia, muistutti Suaad Onniselkä. Jokainen heistä on yksilö eikä ”tyypillistä muslimia” ole. Myöskään joidenkin muslimien tekemien rikosten ei pitäisi leimata koko yhteisöä. Näin tuntuu usein käyvän, sanoi Onniselkä ja kertoi omista kokemuksistaan. Onniselkä kaipasi lisää hyviä, arkisia uutisia islamista.

Johanna Sumialan mielestä Suomen monikulttuuristuminen on suuri haaste paitsi medialle myös yhteiskuntatieteille ja erityisesti uskonnon roolia yhteiskunnassa tutkivalle uskontososiologialle.

Keskustelua johdatellut Helsingin Sanomien toimittaja Katja Kuokkanen kertoi, että uskonnosta tulee uutinen erityisesti silloin, kun aiheeseen liittyy rahaa ja vallankäyttöä. Esimerkkinä hän käytti Helsinkiin suunnitteilla olevaa suurmoskeijaa.

Lue lisää

Teksti: Ulla Koski | Kuvat: Ida Pimenoff

Helsingin Sanomain Säätiö järjesti maanantaina 30.1. avoimen seminaariin teemasta Totuudenjälkeinen aika. Seminaari liittyi säätiön aihepiiristä julistamaan suunnattuun hakuun. Päivälehden museolla pidetty iltapäiväseminaari kokosi yhteen lähes sata toimittajaa ja eri alojen tutkijaa keskustelemaan, verkottumaan ja ideoimaan tutkimushankkeita.

Seminaarin alussa kuultiin kolme näkökulmaa totuudenjälkeiseen aikaan. Toimittaja ja tutkija Johanna Vehkoo lähestyi aihetta kahdeksan kysymyksen muodossa. Hän kysyi mm. mitkä ovat ne keinot, joita voimme käyttää tarjotaksemme faktoja ihmisille, jotka eivät niitä halua kuulla ja mitkä ovat tehokkaimmat keinot vastustaa disinformaatiota.

Toimittaja ja tutkija Johanna Vehkoo

Kyberturvallisuuden professori Jarno Limnéll Aalto-yliopistosta käytti puheenvuoron tekniikan ja turvallisuuden näkökulmista. Limnéll totesi, että digiympäristön vaikutusvaltaisimmat toimijat eivät tulevaisuudessa ole valtioita – jo nyt digitaalinen turvallisuus on Euroopan ulkopuolisten suuryritysten hallussa. Hän myös painotti etiikan nousevaa merkitystä alati kehittyvän teknologian aikana.

Professori Jarno Limnéll

Lähetystöneuvos, FT Petri Hakkarainen katsoi totuudenjälkeistä aikaa historian ja politiikan kautta. Hän pohti, onko maailmassa ja erityisesti politiikassa koskaan elettykään totuuden aikaa. Uutta tässä ajassa hänen mielestään on kuitenkin se, miten kevyesti valheista kiinni jäämiseen suhtaudutaan.

FT Petri Hakkarainen

Iltapäivä jatkui ryhmätöillä. Ryhmätöiden ensimmäisessä vaiheessa teeman lähestymiskulmiksi nousivat historia, teknologia, lähettäjä-vastaanottaja  -asetelma ja valta. Toisessa vaiheessa ryhmät jaettiin uudelleen ja keskustelua jatkettiin näiden aihepiirien parissa.

Seminaariväen tervetulleeksi toivottanut yliasiamies Ulla Koski kertoi haun tavoitteista ja hakuprosessista. Säätiön julistamassa Totuudenjälkeinen aika, sen ilmenemismuodot ja vastavoimat
-hankkeessa apurahoja myönnetään teeman käsittelemiseen tutkimuksellisesta, journalistisesta ja mediakriittisestä näkökulmasta. Haku jatkuu 5.3.2017 asti. Säätiö on varannut enintään 500 00 euroa hankkeiden toteuttamiseen.

Apurahaa haetaan sähköisen apurahajärjestelmän kautta.

Helsingin Sanomain Säätiö järjesti tilaisuuden yhdessä tiedeviestintätoimisto Kaskas Median kanssa.

Lue lisää

Teksti: Pekka Anttonen | Kuvat: Joonas Ahlava

MediaMaanantai-keskustelusarjan vuoden ensimmäisessä tapahtumassa 23.1.2017 oli aiheena Levoton vuosi 2017 Helsingissä. Tilaisuuteen oli saapunut täysi sali kuulijoita. Tilaisuuden avasi Päivälehden arkiston johtaja Pekka Anttonen. Museon tuottaja Päivi Lehtovirta esitteli Helsingin Sanomien uutisista kootun HS Uutisvuosi 1917 -lehden. Lehteä on jaossa sekä Päivälehden arkiston tutkijasalissa että Päivälehden museon tiskillä.

Helsingin Sanomien toimittaja ja tietokirjailija Kimmo Oksanen vertaili vuoden 1917 uutisointia tämän päivän Helsingin Sanomien uutisointiin. Sekä vuoden 1917 että 2017 lehdistä löytyi paljolti samoja teemoja mm. leipäjonoista ja erilaisista levottomuuksista.

Tietokirjailija, everstiluutnantti evp. Jarmo Nieminen käsitteli puheenvuorossaan levotonta Helsinkiä maailmansodan viimeisinä vuosina. Kaupungissa oli kymmeniä tuhansia venäläisiä sotilaita ja talvella 1917 satoja venäläisiä sota-aluksia. Kaupunkia linnoitettiin saksalaisten hyökkäyksen varalta. Tsaarinvallan kaatuminen maaliskuussa 1917 nostatti vallankumoushenkeä niin venäläisissä sotilaissa kuin kaupunkilaisissakin. Venäläiset sotilaat surmasivat toista sataa korkeaa upseeriaan. Pula oli kaikesta ja kaupungissa nähtiin nälkää yleisesti. Sotasensuuri hankaloitti uutisointia niin Helsingin Sanomissa kuin muissakin lehdissä.

Professori Laura Kolbe esitteli Jussi Tuomisen (1879–1963), joka oli paitsi suutari myös työväenliikkeen aktiivi: puhuja, raittiusmies, itseoppinut kirjoittaja 1900-luvun alkuvuosista lähtien. Vuonna 1917 Tuominen valittiin Helsingin Työväenjärjestöjen eduskunnan puheenjohtajaksi, jossa tehtävässä hän oli kaupungin virkamiesten kanssa yrittämässä etsiä ratkaisua kaupunkilaisten ankaraan ruokapulaan ja suoranaiseen nälänhätään.  Myös työttömyystalvena 1917 Tuominen oli luomassa järjestelmää, jolla pahimmassa pulassa olevia henkilöitä voitiin avustaa taloudellisesti. Kansalaissodan aikana hän oli käytännössä Punaisen Helsingin kaupunginjohtaja. Myöhemmin Tuominen toimi lihakauppiaana Helsingissä ja vaikutti työväenliikkeen kulttuurihankkeissa.

Tilaisuuden lopussa käytiin vilkasta keskustelua, johon myös yleisö osallistui.

Helsingin Sanomien toimittaja ja tietokirjailija Kimmo Oksanen aloitti tilaisuuden vertailemalla vuoden 1917 uutisointia tämän päivän Helsingin Sanomien uutisointiin.
Tietokirjailija, everstiluutnantti evp Jarmo Nieminen käsitteli puheenvuorossaan levotonta Helsinkiä maailmansodan viimeisinä vuosina.
Professori Laura Kolbe.
Lue lisää

Teksti: Ulla Koski | Kuvat: Ida Pimenoff

Tänään perjantaina 2.12. tulee kuluneeksi tasan 250 vuotta maailman ensimmäisen painovapausasetuksen voimaan tulosta.

Torstaina Päivälehden museolla järjestettiin juhlavuoden päätösseminaari. Iltapäivän aikana käytiin vilkas keskustelu painovapauden perinnöstä, voimassa olevasta julkisuuslaista ja sen noudattamisesta sekä avoimuuskulttuurista digiaikana.

Seminaarin avannut hallituksen puheenjohtaja Gustav Björkstrand Anders Chydenius -säätiöstä iloitsi siitä, että Suomen ja Ruotsin lisäksi juhlavuotta on vietetty eri puolilla maailmaa.

Toukokuussa Helsingissä järjestetty World Press Freedom Day oli juhlavuoden suurin tapahtuma. Finlandia-talolle kokoontui lähes tuhat median- ja sananvapauden puolestapuhujaa, totesi Björkstrand.

Tilaisuudessa järjestettyyn paneelikeskusteluun osallistuivat kansanedustajat Timo Harakka (sdp) ja Jyrki Kasvi (vihr) sekä toimittajat Minna Knus-Galan (Yle) ja Esa Mäkinen (HS). Puheenjohtajana toimi Antti Poikola Open Knowledge Finlandista.

Seminaarin alussa presidentti Tarja Haloselle luovutettiin Anders Chydeniuksen  koottujen teosten viisiosaisen sarjan viimeinen osa. Tieteellisesti editoitu ja kommentoitu kokoelmateoshanke sai alkunsa presidentti Halosen aloitteesta vuonna 2003.  Toimitustyön ovat toteuttaneet tutkijat Pertti Hyttinen ja Maren Jonasson Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksesta.

Tilaisuuden päättänyt Helsingin Sanomain Säätiön hallituksen puheenjohtaja Kaius Niemi oli huolissaan suomalaisesta sivistyksestä. Hän kaipasi lisää medialukutaitoa, jotta osaisimme tunnistaa valemediat ja niiden välittämät epätotuudet. Opillisen sivistyksen lisäksi Niemi  peräänkuulutti meiltä kaikilta sydämensivistystä.

Helsingin Sanomain Säätiön ja Anders Chydenius -säätiön järjestämään seminaariin osallistui 60 median, yliopistojen ja valtionhallinnon edustajaa.

Lisätietoa Anders Chydeniuksesta, painovapaudesta ja juhlavuoden tapahtumista osoitteessa: http://www.painovapaus250.fi/painovapaus-250-vuotta

Kuvassa Esa Mäkinen, Jyrki Kasvi ja Timo Harakka.
Kuvassa Esa Mäkinen, Jyrki Kasvi ja Timo Harakka.
Anders Chydenius -säätiön hallituksen puheenjohtaja Gustav Björkstrand, Opetus- ja kulttuuriministeriön kansliapäällikkö Anita Lehikoinen, presidentti Tarja Halonen, Kokkolan kaupunginjohtaja Stina Mattila sekä tutkijat Maren Jonasson ja Pertti Hyttinen Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksesta.
Anders Chydenius -säätiön hallituksen puheenjohtaja Gustav Björkstrand, Opetus- ja kulttuuriministeriön kansliapäällikkö Anita Lehikoinen, presidentti Tarja Halonen, Kokkolan kaupunginjohtaja Stina Mattila sekä tutkijat Maren Jonasson ja Pertti Hyttinen Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksesta.

Lue lisää